1970-luvun vauva ja 2010-luvun äiti muistelee

Elävä arkisto

To 18.03.2010, klo 11:37

Meillekin tulee vauva

Susanna Kokkola

Esikoista odottaessa oma lapsuus saattaa tulla hyvinkin elävästi mieleen. Raskaana ollessani olen katsellut vauva-aikani kuvia ja miettinyt, millainen äiti minusta, vuoden 1978 vauvasta, tulee.
 

Erityisen ilahduttavan nostalgiamatkan syntymävuoteni tienoille tarjosi lastennäytelmä Meille tulee vauva, jonka klipitin Elävään arkistoon. Pääsin kurkistamaan, miltä syntymäpaikkani Kätilöopisto tuolloin näytti (ulkoapäin tosin) ja näkemään äitiyspakkauksen keltaisen aurinkohuovan, jollaisen päällä minäkin olen köllötellyt. Näytelmän äitiyspakkaus lienee muuten vuodelta 1976, ainakin mikäli pikainen nettijäljitykseni makuupussin kuvioinnin perusteella pitää paikkansa.

 

Meille tulee vauva

 

Ohjelma tarjoaa muutakin visuaalista herkkua: katsokaapa vaikka isän ja äidin makuuhuoneen tapetteja ja säkkituolia Maarit-tytön huoneessa!
 

Äitini kertoi juuri taannoin, että 70-luvun lopulla isien oli trendikästä lähteä mukaan synnytykseen. Oma isäni edusti näitä edellä käyviä nuoria isiä ja oli hyvin innokas hoitamaan minua. Myös Meille tulee vauva -näytelmän isä lähtee äidin ”tueksi ja turvaksi”, kuten hän itse asian ilmaisee. Yöllisen valvomisenkin aikaan isä tokaisee, että ”jos mullakin olis meijerit omasta takaa, mä imettäisin tän tällä sekunnilla.” Käytännössä kai lastenhoito oli edelleen paljolti naisten harteilla, mutta ainakin tämä ohjelma antoi ihailtavaa esimerkkiä.
 

Paikoin hyvinkin valistavasta lastennäytelmästä selviää myös, mistä lapset tulevat, kun Maarit antaa kovin tieteellisen selvityksen aiheesta ystävälleen Pialle. Samalla kumotaan tuolloin jo vanhanaikaiset uskomukset siitä, että lapset kasvavat kukkaruukuissa. Maaritille selviää myös, että kohtu on lihas ja että vauva kelluu sen sisällä lämpimässä vedessä. Käytännön asioista tytölle tiedetään kertoa, että äiti saa vauvan takia puoli vuotta lomaa töistä ja että alle 12-vuotiaat lapset eivät pääse synnytysosastolle, koska heistä saattaa levitä tarttuvia tauteja.

 

Miten jouduit äidin vatsaan?

 

Myös 70-luvun vasemmalle kallistuva aateilmapiiri on mukavasti luettavissa rivien välistä. Isä mm. muistuttaa 7-vuotiasta Maaritia, että kyllä hänen täytyy pystyä jakamaan lemmikkipapukaijansa Hille pikkusiskonsa kanssa – eihän siitä tulisi mitään, jos ”kaikki Hillet olis yksityisiä ja hyvässä piilossa”.

 

Aatteen ja lemmen paloa 70-luvulla
 

1 kommenttia

Kirjoita kommentti

Seuraa kommentteja

Lähetä linkki:

Raskaana Facebookissa

Olen julkisesti raskaana Facebookissa. Pari kehontilaani epäsuorasti kommentoivaa tilapäivitystä tekivät nopeasti tehtävänsä, sillä ne kaverini, jotka jo tiesivät raskaudesta, ymmärsivät vihjeet nopeasti ja kommentoivat niitä siten, että asiasta tietämättömätkin ymmärsivät yskän.

Oivallus, joka tilapäivityksestä seurasi, oli monille Facebook-kavereilleni ensimmäinen tieto siunatusta tilastani. Facebook-kavereinani on ystävieni ja sukulaisteni lisäksi siis myös työkavereita sekä pomoni, jolle tosin kerroin aiemmin aivan kasvotusten.

Jotkut ystävät ja sukulaiset ovat tajunneet Facebook-vihjailuni hieman viiveellä. Mietin, johtuisiko tämä tottumattomuudesta Facebook-raskauksiin: ei osata ajatella, että niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin raskaudesta kuulisikin ensimmäisenä Facebookin kautta eikä IRL, in real life.

Omat Facebook-kaverini eivät ole järin innokkaasti käyttäneet sosiaalista mediaa kertoakseen raskaudestaan. Jotkut eivät ole sanallakaan vihjanneet tulevasta perheenlisäyksestä, jotkut taas ovat hyvin epäsuorasti kertoilleet raskauden ajan tuntemuksistaan. Tällaiset tilapäivitykset lienee suunnattu sellaisille, jotka jo tietävät raskaudesta ja voivat sitten myötäelää tulevan äidin tunnelmissa.

Nekin, jotka ovat tosielämässä kertoneet raskaudestaan avoimesti, ovat pitäneet matalaa profiilia Facebookissa. Miksi sitten itse koin tarpeelliseksi kertoa oman vauvauutiseni 114 ihmiselle, joista kaikkia en edes tunne kovin hyvin?

Itse asiassa en ajatellut niinkään raskauteni julkistamista vaan sitä, että katsoin nyt olevan aika lopettaa julkistamattomuus. Facebook-tilapäivitykseni ovat tunnelmiani ja mietteitäni elämästä, työstä ja päivän tapahtumista, ja kyllä raskauteni liittyy niihin kaikkiin – jopa työhöni – melko olennaisesti!

Työni kautta olen yhä enemmän sukeltanut sisälle sosiaaliseen mediaan, ja siellä toimiminen alkaa olla melko luonteva osa elämää, ja henkilökohtaisten asioiden jakaminen sitä kautta on osa jatkumoa. Toki mietin jatkossakin, mitä itsestäni ja raskaudestani julkisesti jaan – ainakaan vielä suunnitelmissa ei ole julkaista kuvasarjaa kasvavasta mahasta tai tuottaa mobiilivideota nettiin ultraäänestä ja synnytyksestä.

Teinikarkottimesta tehtiin rikosilmoitus | Lahti | yle.fi

Tietoisku: Selvä joulu | Elävä arkisto | yle.fi

Kuva: Tyttö ja joulukuusi. YLE kuvanauha.

Monen lapsen joulun pilaa vanhempian holtiton alkoholin käyttö. Humala ja joulu ei liity yhteen, muistuttaa joulun tietoisku koskettavasti.

Monelle on jäänyt mieleen tietoiskun kaatuva joulukuusi ja lattialle hajoava piparisydän. Pieni lettipäinen tyttö on jäädä kaatuvan kuusen alle.

Jouluna vanhempien ylenmääräinen alkoholin käyttö on erityisen haavoittavaa. Muista lastasi, rajoita juomistasi!

Teksti: Seija Aunila

AVAINSANAT: 1984, alkoholi, humala, joulu, joulukuusi, känni, pipari, yleisötoive

Anna palautetta sivun sisällöstä

Lähetä artikkelin linkki

via yle.fi